Lehmä on märehtijä ja kasvissyöjä. Lehmä syö karkeaa rehua, kuten kuivaa heinää, säiliörehua ja kesällä laidunruohoa. Lehmä syö myös väkirehuja, kuten ohraa ja kauraa. Lypsykarjaan kuuluva lehmä synnyttää vasikan joka vuosi eli se poikii. Maito on alunperin tarkoitettu vasikan ravinnoksi. Kun lehmiä lypsetään säännöllisesti ja ruokitaan hyvin, ne tuottavat maitoa paljon enemmän kuin vasikka tarvitsee.

Suomessa lehmien keskimääräinen maidontuotos on noin 9 900 kg (2017). Keskituotos vaihtelee noin välillä 4500 kg – 14 000 kg. Lypsylehmät voivat poikia toistakymmentä kertaa ja kestävimpien lehmien elinikäinen maitotuotos voi olla pitkälti yli 100 000 kg.

Vasikka on saanut alkunsa keinosiemennyksessä, eli lehmä on siemennetty sonnista otetulla siemennesteellä. Vasikka syntyy 9 kuukautta pitkän kantoajan jälkeen. Keinosiemennyksessä käytettäviksi sonneiksi (sperman tuottajiksi) hyväksytään vain lypsykarjapopulaation parhaat yksilöt. Näin saadaan lypsykarjan perinnöllisiä ominaisuuksia kehitettyä haluttuun suuntaan. Aikaisemmin hiehot ja lehmät vietiin sonnin luokse astutettaviksi, mutta nykyisin lähes kaikki lehmät keinosiemennetään.

Vasikan hoito ja ruokinta riippuu siitä, kasvatetaanko vasikasta lihamulli vai lypsylehmä. Lypsylehmäksi aiottu vasikka siemennetään noin 1 vuoden ja 3 kuukauden ikäisenä. Se poikii ensimmäisen kerran kaksivuotiaana. Ensimmäistä vasikkaansa kantavaa lypsylehmää kutsutaan hiehoksi.

Lehmän maidontuotantokausi eli laktaatiokausi jakautuu erilaisiin vaiheisiin. Poikimisen jälkeen viikon ajan lehmä lypsää ns. ternimaitoa . Se suojaa vasikkaa ympäristössä olevilta taudinaiheuttajilta. Ternimaidon rasvapitoisuus sekä heraproteiinien ja eräiden entsyymien määrät ovat huomattavasti normaalimaitoa korkeammat.

Noin kuukauden kuluttua poikimisesta lehmän päivittäinen maitomäärä on korkeimmillaan. Se vaihtelee lehmän tuotanto-ominaisuuksista riippuen 30 kilosta jopa 60 kiloon. Korkean maitotuotoksen vaihe kestää kolmesta viiteen kuukautta. Sen jälkeen päivittäinen maitotulos alenee vähitellen.

Noin kolmen kuukauden kuluttua poikimisesta lehmä siemennetään uudelleen. Pari kuukautta ennen poikimista lehmän päivätuotos vähenee muutamaan kiloon. Tässä vaiheessa lehmän lypsäminen lopetetaan. Lehmä jätetään umpeen ja se saa hyvin ansaitsemansa parin kuukauden lepotauon ennen seuraavaa poikimista.

Maidon muodostuminen on hormonaalisen säätelyn alaista.

Maidon erityksen saa aikaan hormoni nimeltä prolaktiini. Prolaktiinia alkaa erittyä aivolisäkkeen etulohkosta tiineyden eli lehmän raskauden lopussa. Prolaktiini käynnistää maidon synteesin lehmän utareen maitorakkuloissa sijaitsevissa maitorauhassoluissa.

Maidon synteesi

Maitorauhassolut keräävät maidon rakentamiseen tarvittavat aineet verestä. Maidon laktoosi syntyy maitorauhassolun nk. Golgin laitteessa. Laktoosi säätelee maidon osmoottista painetta yhdessä maidon suolojen kanssa. Laktoosi ja suolat vetävät vettä osmoottisesti Golgin laitteeseen ja ne vaikuttavat siten ratkaisevasti maidon määrään.

Maidon proteiinit syntyvät maitorauhassolun endoplasmaattisella kalvostolla, ribosomeissa. Maidon tärkein valkuaisaine on kaseiini. Kaseiini rakentuu pääasiassa plasman aminohapoista normaalin valkuaissynteesin tavoin. Osa proteiineista (immunoglobuliinit, alfalaktalbumiinit ja beetalaktoglobuliinit) erittyvät maitoon suoraan verestä.

Maitorauhanen kerää pitkäketjuiset rasvahapot suoraan verestä. Lyhytketjuiset ja keskipitkät rasvahapot syntetisoidaan veressä olevasta asetaatista ja beetahydroksibutyraatista. Mono- ja diglyseridit erittyvät maitoon suoraan veriplasmasta. Maidon rasva on maidossa rasvapallosina. Pallosten koko kasvaa, kun ne yhtyvät kulkeutuessaan kohti solun erittävää pintaa. Kun rasva erittyy rakkulaonteloon, rasvapalloseen jää membraaniainesta (kalvo) rauhassolun erittävästä soluseinämästä.

Maidonantirefleksi on hermostollinen ja hormonaalinen, tahdosta riippumaton tapahtumasarja. Sen käynnistää aivolisäkkeen takalohkosta erittyvä hormoni, oksitosiini. 

Oksitosiini kulkee verenkierron mukana utareeseen, ja saa aikaan rakkuloita ja tiehyeitä ympäröivien myoepiteelisolujen supistumisen. Supistus painaa maidon maitotiehyeitä ja -putkia pitkin alas maito- ja nännikammioihin.

Maidonantirefleksin saa aikaan kolme asiaa: Vetimen mekaaninen ärsytys, eli nännin tuntoaistimus, näköaistimus ja kuuloaistimus. Oksitosiinihormonin vaikutus alkaa lähes heti utareen käsittelystä, on voimakkaimmillaan noin minuutin kuluttua ja kestää 3-5 minuuttia. Tänä aikana lehmä on saatava lypsetyksi.

Lisämunuaisen ytimen erittämä adrenaliinihormoni eliminoi oksitosiinin vaikutuksen. Adrenaliinia erittyy, jos eläin pelästyy, hermostuu tai tuntee kipua. Näiden seurauksena eläin pidättää maitonsa. Adrenaliinin vaikutusaika on 4-12 minuuttia.

Maidontuottaja voi tehdä maidosta useita tärkeitä tilatestejä. Testien perusteella on mahdollista saada tietoa sekä maidon laadusta, että lehmien terveydentilasta.

Yksinkertaisetkin testit antavat arvokasta tietoa eläimestä. Bioteknologian kehittyessä tuottajan ja eläinlääkärin käyttöön on tulossa erittäin kehittyneitä pikatestejä. Kaikilla testeillä on omat rajoitteensa, jotka on syytä tiedostaa, niin ettei testejä käytä tai tulkitse väärin.

Progesteronitesti

Progesteronia eli keltarauhashormonia erittyy naudan munasarjoista tiineyden aikana ja sen jälkeen. Hormonia erittyy myös kiimakiertojen alettua ja kiimojen välillä. Jos hormonia ei löydy lehmältä, se on todennäköisesti kiimassa. Ainakaan se ei ole tiine. Progesteronitestiä voidaan käyttää kiiman varmistamiseen ja tiineyden epäsuoraan toteamiseen.

Progesteronitesti on korkean teknologian tuote, johon käytetään eläimissä tai soluviljelyssä otettuja vasta-ainemolekyylejä. Progesteronitestit ovat esimerkki pikatesteistä, joilla pystyttäneen tulevaisuudessa tutkimaan eläimen terveyttä ja sairautta paljon tarkemmin kuin ihmisaisteilla. Progesteronitestin tulos tulkitaan värireaktiosta, joka syntyy muoviliuskan tai pienen kalvon päälle.

Monet suomalaiset tilat lähettävät maitonäytteen laboratorioon progesteronihormonin analysoimiseksi. Analyysin tulos tulee muutaman päivän kuluttua. Pikatestin etu on, että sitä käytettäessä tulos saadaan nopeasti ja lehmä ehditään siementää pahaillaan käynnissä olevaan kiimaan. Pikatestin etu on, että sitä käytettäessä ehditään lehmä siementää parhaillaan käynnissä olevaan kiimaan.

Solutesti

Maidon solupitoisuus eli soluluku nousee, kun lehmän utare on tulehtunut. Tällaista maitoa ei saa lähettää meijeriin. Maidontuottaja tutkii maidon solupitoisuuden solutestillä, eli CMT- testillä, joka lienee lypsykarjatiloilla eniten käytetty testi. Testi tehdään ns. lettupannussa. Testin toiminta perustuu siihen, että solut muodostavat testiliuoksen kanssa sitkeän liman. Mitä kokkareisemmaksi ja limaisemmaksi maito muuttuu, sitä enemmän siinä on soluja. Tulehdusmaito on happamampaa kuin normaali maito. Tämä näkyy testissä testiliuoksen värimuutoksena.

Solutestiä käytetään pääasiassa yksittäisille lehmille, mutta maidontuottaja voi seurata sen avulla myös tilasäiliömaidon laatua. Suomessa tuotetaan hyvää maitoa. kansainvälisissä vertailuissa suomalaisen maidon soluluku on yksi maailman alhaisimmista.

Antibioottitesti

Jos maidossa on utaretulehdus- tai muun hoidon takia antibioottijäämiä, sitä ei saa toimittaa meijeriin. Maitohygienialaki kieltää lääkejäämiä sisältävän maidon toimittamisen meijeriin. Syynä tähän on se, että antibioottijäämät saattava aiheuttaa allergisia reaktioita maidon juojille ja lisäksi jäämät haittaavat meijerissä käytettävien hapatebakteerien toimintaa.

Maidon antibioottijäämiä tutkitaan Delvo-testillä.

• Maitoa laitetaan ampulliin (Huom! Maitonäytettä ei tarvitse kuumentaa).
• Ampullia pidetään kolme tuntia lämpöhauteessa (+64 °C)
• Kasvatuksen jälkeen todetaan ampullin värin muutos. Violetti väri paljastaa antibioottijäämän

Maito jäähdytetään mahdollisimman nopeasti lypsämisen jälkeen +4 asteiseksi.

Jäähdytyksen pääasiallinen tarkoitus on ylläpitää maidon luontaista tuoreutta, heikentämällä tiettyjä biokemiallisia reaktioita sekä kontaminoivien mikrobien toimintaa. Tällä tavoin maidon alkuperäinen laatu voidaan säilyttää meijerikäsittelyyn asti.

Maito jäähdytetään ja säilytetään maitotilalla tilasäiliöissä . Tilasäiliö on tavallisesti sijoitettu erilliseen maitohuoneeseen. Maitohuoneen lämpötilan tulee olla yli + 5 astetta ja alle + 25 astetta. Maitohuone ja maitoauton kuljettajan kulkureitti pidetään puhtaana. Turhia käyntejä maitohuoneessa vältetään, eikä siellä säilytetä ylimääräistä tavaraa. Maitoauton kulkureitti suunnitellaan niin, ettei se risteile eläinten laidunreittien tai lannankuljetusreittien kanssa.

Tilasäiliön materiaalien, rakenteen ja toimintojen tulee olla sellaisia, ettei laite itse pilaa tai vahingoita maitoa. Tilasäiliön jäähdytystehon on oltava sellainen, että lypsyn päätyttyä maidon jäähtyminen yhdellä asteella kestää korkeintaan kaksikymmentä minuuttia. Tämä koskee myös täyttä säiliötä ja jäähdytystehon on oltava kuvatun kaltainen myös kesäolosuhteissa.

Maidon pinnalla ei saa olla vaahtoa eikä kermaa. Sekoitin estää maidon kermoutumisen, tehostaa lämmön siirtymistä pois maidosta ja pitää maidon tasalämpöisenä. Sekoittimen toimintaa seurataan myös lypsyjen välillä.

Tilasäiliöiden toimintaperiaatteita on kaksi. Ne voivat olla joko suorahöyrysteisiä tai toimia epäsuoralla jäähdytyksellä elin ns. jääpankkiperiaatteella.

Suorahöyrysteinen säiliö

Suorahöyrysteisessä säiliössä kylmäaine virtaa maitopankin vaipassa jäähdyttäen maidon. Käytännössä välissä on vain maitosäiliön pohjapelti. Sähkökatkostapauksessa maidon lämpeneminen alkaa heti.

Suorahöyrysteinen tilasäiliö siirtää maidon lämpömäärän välittömästi maitohuoneen ilmaan ja rasittaa siksi maitohuoneen ilmanvaihtoa. Jäähdytyskoneiston teho on suurempi kuin vastaavassa jääpankkisäiliössä. Pesuvesien lämpötilat eivät laske yhtä nopeasti suorahöyrysteisessä säiliössä kuin jääpankkisäiliössä ja siksi ne on helpompi pestä.

Epäsuorahöyrysteinen säiliö

Epäsuorahöyrysteisessä säiliö jäähdytetään kylmäaineella. Ensin jäähdytetään väliainetta, jolla vuorostaan jäähdytetään maitosäiliötä. Jääpankkisäiliössä maidon jäähdyttävä väliaine on vesi. Säiliö on ympäröity lämpöeristeellä ja ulkoverhoilulla.

Jääpankkisäiliö käyttää maidon jäähdytykseen lypsyjen välillä tehtyä jäävarastoa. Sen takia jäähdytyskoneiston tehon ei tarvitse olla suuri. Tämä helpottaa maitohuoneen ilmanvaihtoa, koska maidon lämpömäärä siirtyy pienissä erissä maitohuoneen ilmaan eli aina, kun tehdään jäätä. Jääpankkisäiliössä maitosäiliö saattaa olla jatkuvasti kiinni jäävedessä. Tämä vaikeuttaa merkittävästi tilasäiliön pesua, sillä pesuvesi jäähtyy nopeasti. Myös energiaa kuluu paljon, sillä pesun kuuman veden sulattama jäävarasto on tehtävä taas oikealle tasolle.

 

Maidon keräily tiloilta on Suomalaisissa meijeriyrityksissä järjestetty kahdella tavalla.

Suuret meijeriyritykset ostavat maidon tuotteidensa valmistukseen nk. hankintaosuuskunnilta, joiden tarkoituksena on kerätä ja markkinoida jäsentensä tuottama maito. Hankintaosuuskunnat tekevät sopimukset maidon keräilystä yksityisten liikenteenharjoittajien kanssa.

Pienillä meijeriyrityksillä on omia tuottajia ja yritys itse sopii maidon keräilystä liikenteenharjoittajien kanssa. Meijeriyritykset eivät siis tavallisesti omista maidon keräilyautoja, eivätkä maitoauton kuljettajat ole meijerityrityksen palveluksessa.

Meijeriyritysten tuotannonsuunnittelijat ja kuljetussuunnittelijat pyrkivät yhdessä suunnittelemaan maidon keräilyn tuotantolaitoksiin siten, että kuljetusmatkat olisivat mahdollisimman lyhyitä ja kuormissa sopivasti maitoa ja autot mahdollisimman täysiä.

Tuotannon ja kulutuksen tasaamiseksi tarvitaan tuotannonsuunnittelua ja maidon ohjausta. 

Maidon tuotanto Suomessa vaihtelee sekä maantieteellisesti, että vuodenaikojen mukaan. Maidon tuotanto on suurimmillaan touko-kesäkuussa, kun lehmien tuotostasot ovat kevätpoikimisten jälkeen korkeimmillaan. Tuoreruohoruokinta lisää sekin osaltaan maitotuotosta. Pienimmillään maitomäärät ovat loka-marraskuun vaihteessa, kun laidunkausi loppuu ilmojen kylmetessä ja syyspoikivat lehmät lopettavat hetkeksi maidontuotannon.

Myös maitotuotteiden kulutus vaihtelee vuodenaikojen, juhlapyhien tai kauppojen markkinointikampanjoiden mukaan. Esimerkiksi tammikuussa raejuuston menekki kasvaa, sillä vähäenergisenä se sopii monen joulun jälkeen painoaan tarkkailevan ruokavalioon. Huhtikuussa jäätelöä valmistavat tuotantolaitokset valmistautuvat kesäsesonkiin tekemällä tuotteita varastoon kesän ruuhkahuippujen tasaamiseksi. Ennen juhlapyhiä puolestaan tuoremaidon kysyntä on huipussaan.

Tuotannon ohjauksella varmistaa suurissa meijeriyrityksissä sen, että tiloilta kerättävä raakamaito hyödynnetään mahdollisimman kustannustehokkaasti. Meijeriyrityksissä, joilla tuotantolaitoksia on vain yksi tai kaksi, tuotannonohjaus ei vaadi samanlaista panostusta, kuin yrityksissä, joilla on useita tuotantolaitoksia eri puolilla Suomea.

Tuotannon suunnittelua ja maidon ohjausta tapahtuu monella eri tasolla. Suunnittelun tarkoituksena on varmistaa, että kuluttajat ja asiakkaat saavat haluamiaan tuotteita mahdollisimman tuoreesta raaka-aineesta valmistettuina.

Tuotannon suunnittelun tarkoituksena on hyödyntää tuotantolaitoksen valmistuskapasiteettia optimaalisesti juuri niiden tuotteiden valmistukseen, josta markkinoilla saadaan kulloinkin paras hinta.

Keskipitkän aikavälin suunnitelmat tehdään 3 kuukaudeksi kerrallaan. Keskipitkän aikavälin suunnittelun tarkoituksena on sopia esimerkiksi huoltotoimenpiteistä johtuvista seisokeista eri tuotantolaitoksissa ja ennakoida kauppojen markkinointikampanjoita. Keskipitkän aikavälin suunnitteluun osallistuu asiantuntijoita useista yrityksen toiminnoista, esim. myynnistä ja mahdollisista ulkomaantoiminnoista.

Yrityksen tuotantolaitokset sekä ulkoiset asiakkaat toimittavat suunnittelua varten runkotilaukset tarvitsemistaan maitomääristä niin, että käytössä on aina seuraavan kolmen viikon jakson tiedot. Runkotilaukset ovat yrityksen toimipaikkojen ja ulkoisten asiakkaiden arvioita tulevasta. Hankintajaksojen perusteella voidaan huomioida riittävän aikaisin esim. uuden tuotteen valmistuksen aloittamisen aiheuttama maidon tarpeen lisääntyminen.

Suunnittelujakson pituus on yksi viikko. Suunnittelujaksolla tuotannon pääsuunnittelija määrittelee koko yrityksen tuotantolaitosten maitotilausten ja maidon tuotantoennusteen perusteella päätuoteryhmiin (tuoretuotteet, juustot, jauheet) käytettävät maitomäärät. Mikäli maitoa tuotetaan vähemmän kuin tilauksia on, rajoitetaan erityisesti vientiin menevien juustojen tai jauheiden tuotantoa. Tuotannonsuunnittelun tuote on käyttöpäätös, joka syntyy tietojärjestelmään syötettyjen tilausten ja maitoennusteen käsittelyn tuloksena. Käyttöpäätös kertoo tiloilta kerättävän raakamaitomäärän, meijerin johon maito viedään, liikenteenharjoittajan, joka maidon kuljettaa sekä toimitusaikataulun. Kuljetussuunnittelija tarkistaa käyttöpäätöksen ja sopii mahdollisista muutoksista liikenteenharjoittajien kanssa konkreettisesti.

Päivittäinen tuotannonsuunnittelu kauppanesteiden osalta tapahtuu tuotantolaitoksissa. Tuotantolaitokset päättävät myynnin tietojärjestelmistä saamiensa tilausten perusteella mitä maitoja juuri kyseisenä päivänä valmistetaan ja missä järjestyksessä. Järjestys määräytyy valmistettavan tuotteen ja raaka-aineiden mukaan. Esim. luomumaito on valmistettava aina ensimmäisenä, jotta se ei missään vaiheessa sekoitu normaaliin maitoon. Erikoismaidot, joissa on esim. kalsiumlisäys, pyritään valmistamaan viimeisenä. Jos on mahdollista tuotannon tulisi edetä vähärasvaisimmasta maitolaaduista rasvaisempiin maitoihin. Tarvittaessa tuotannonsuunnittelijat voivat tehdä muutoksia käyttöpäätöksessä meijeriin toimitettaviksi ilmoitettuihin määriin esim. jos myynti on ollut ennakoitua suurempaa. Tavoitteena on kuitenkin tuotannon mahdollisimman huolellinen ennakointi jo tilausten tekovaiheessa, koska poikkeamat suunnitelmiin aiheuttava aina kustannuksia.

Maito kerätään tuotantotiloilta joka toinen päivä, ennalta suunnitellun reittiohjelman mukaan. Maitoa kerätään ympäri vuorokauden, siis myös öiseen aikaan. Yhteen maitoauton nuppiosaan mahtuu maitoa keskimäärin 14 000 litraa ja peräkärryyn 25 000 litraa. Voit lukea lisää maitoauton kuljettajan ammatista ja työtehtävistä tästä linkistä.

Maitoauton kuljettaja tarkistaa säiliön ja mittauslaitteet. Niiden tulee olla puhtaita, eikä niissä saa olla vettä. Kuljettaja tarkistaa myös maidon pumppauksessa tarvittavien laitteiden kunnon sekä auton ja perävaunun yleisen ajokunnon. Kuljettaja huolehtii myös siitä, että hänellä on mukanaan näytteenottoa varten tarvittavat välineet sekä mahdolliset tuottajakirjeet ja palautustuotteet.

Tilalle saavuttuaan maitoauton kuljettaja käynnistää tilasäiliön sekoittajan ja tekee aistinvaraisen arvioinnin maidon hajusta ja ulkonäöstä. Mikäli ulkonäkö tai haju on selkeästi normaalista poikkeava, maito jätetään tilalle. Jos kyseessä on lievä virhe, otetaan maito vastaan. Poikkeavista maidoista raportoidaan.

Tilalla maitoauton kuljettaja tarkistaa maidon lämpötilan tilasäiliön mittarista. Mikäli tilasäiliön lämpömittari on rikki tai näyttää yli 6 astetta, kuljettaja tarkastaa mukanaan olevalla tarkkuuslämpömittarilla maidon lämpötilan. Jos maidon lämpötila on 6-10 astetta maito otetaan kyytiin edellyttäen, että kuljetussäiliössä olevan maidon lämpötila ei ylitä 6 astetta. Jos tilasäiliömaidon lämpötila ylittää 10 astetta, maito jätetään tilalle.

Maidon yhtenä hinnoitteluperusteena on mm. maidon koostumus ja laatu. Maitoauton kuljettajat huolehtivat maitonäytteiden ottamisesta laatu- ja koostumusanalyysejä varten. Kultakin tilalta näytteet otetaan kaksi kertaa kuukaudessa. Näytteenotto tapahtuu automaattisella näytteenottolaitteella. Näytteenottolaite ottaa suhteellisen näytteen koko tilan maidosta. Kun näyte on otettu, se viedään välittömästi auton näytteille varattuun kylmätilaan.

Maidon pumppauksen yhteydessä näytteenottolaite ottaa tietyn määrän jokaisen tilan maitoa samaan näyteastiaan. Autonkuljettaja tekee tästä reitin eri tiloilta koostetusta näytteestä reitin päätyttyä Snap-pikatestin , tai T101/T102-kokeen ja ilmoittaa mahdollisesta mikrobilääkejäämiä sisältävästä maitoerästä. Mikäli maidon laatua epäillään, varmistetaan laatu ennen teollisuuden jalostusprosessiin siirtämistä T101-testillä.

Maitoerän pumppauksen aikana kuljettaja jättää tilalle tilatut tuotteet ja tuottajatiedotteet ym. Pumppauksen jälkeen kuljettaja jättää keräämästään maitomäärästä kuitin tilalle. Joidenkin tuottajien kanssa on sovittu, että maitoauton kuljettaja käynnistää tilasäiliön pesuohjelman lähtiessään. Näin menetellään lähinnä yöllä, jolloin tuottajan ei tarvitse aloittaa työpäiväänsä tilasäiliön pesulla, vaan hän pääsee suoraan lypsytehtäviin.

Maidon tuotanto-olosuhteista, meijeritoiminnasta säädetään suomalaisessa lainsäädännössä. 

Maitoa koskevia lakeja ovat mm. Maidontuotantotilojen hygieniavaatimukset sekä Maidon ja maitopohjaisten tuotteiden valmistukselle asetettavat hygieniavaatimukset, maitohygienia-asetus.

Näiden lakien perusteella kaiken meijeriin tuotantotiloilta toimitettavan raakamaidon on täytettävä seuraavat vaatimukset:

1. Maidosta ei saa poistaa, eikä siihen mitään lisätä (maitoväärennös)
2. Vastaanotettavan maidon lämpötila saa olla korkeintaan + 6 astetta, eikä maito saa myöskään jäätyä
3. Maidon on oltava ulkonäöltään, hajultaan ja maultaan moitteetonta.
4. Bakteerien kokonaismäärä alle 100 000 kpl/ml (kahden kuukauden geometrisenä keskiarvona, vähintään kaksi näytettä/kk)
5. Somaattisten solujen määrä alle 400 000 solua/ml (kolmen kuukauden geometrisena keskiarvona, vähintään yksi näyte/kk)
6. Maidossa ei saa olla lääkejäämiä, muita mikrobien kasvunestoaineita eikä muiden kemiallisten aineiden jäämiä.
7. Maidon voihappobakteeri-itiöpitoisuus alle 3100 kpl/l
8. Tarttuvien tautien (mm. salmonella) hallinnasta ja maidon luovuttamisesta ko. tiloilta annetaan erityisohjeet.
9. Säteilyvaaratilanteessa annetaan erilliset ohjeet maidon suojaamiseksi.
10. Maito tuotetaan eettisesti hyväksyttävällä tavalla.

Maidon hygieniaa pidetään niin tärkeänä asiana, että sen ympärille on perustettu myös yhdistys, Maitohygienialiitto ry. 

Liiton tarkoituksena on edistää ja kehittää hygieenisen ja kaikin puolin hyvälaatuisen maidon tuotantoa ja tuotanto-olosuhteita, jalostusta, kuljetusta sekä kaupan pitämistä koko valtakunnan alueella.

Liiton tavoitteena on olut koko toiminnan ajan toimia yhteistyöelimenä kaikkien maitohygieniasta kiinnostuneiden tahojen välillä. Siihen liitolla onkin erinomaiset mahdollisuudet, koska johtokunnassa on edustettuna kaikki nämä tahot, niin alan viranomaiset, tutkijat, kuluttajat, tuottajat, kauppa kuin meijeritkin.

Maitohygienialiitto pitää yhteyttä tutkimuslaitoksiin, viranomaisiin ja elinkeinoelämän järjestöihin, sekä antaa tarvittaessa lausuntoja ja tekee aloitteita. Se harjoittaa alaansa liittyvää tiedotusta, koulutusta ja neuvontaa. Liiton toimenkuvaan kuuluu myös tutkimustoiminta ja selvitysten laadinta.

Lisätietoa Maitohygienialiiton toiminnasta löydät heidän internetsivuiltaan.